Kirjoittaja: Julia Nieminen
Olemassaolomme ensimmäiset yhdeksän kuukautta vietämme polvet lähes kurkussa kölliessämme lämpimässä kohdussa. Leikki-iässä leikimme lattianraossa, poimimme löytämiämme, mitä eriskummallisimpia esineitä lattialta, ja voisimme jopa nukahtaa pieneen kyykkyyn huoneen nurkkaan. Vielä alakouluikäisinäkin leikimme kavereidemme kanssa lattialla kyykistellen barbeilla, autoilla tai millä tahansa keksimmekään. Vuosien saatossa jotain kuitenkin tapahtuu.
Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän alamme tarkastelemaan maailmaa korkealta pystyasennosta, lähes koskaan palaamatta lattiatasolle. Vaikka nivelemme on luotu liikkumaan koko liikelaajuudellaan, on länsimainen kulttuuri unohtanut kyykyn lepoasentona. Koulutaipaleen aikana ja siitä edelleen työelämässä suurella osalla ihmisistä päivästä monta tuntia kuluu istuen tuolilla, ja lepääminen tapahtuu lähinnä sohvalla maaten. Miksi meidän kaikkien olisi kuitenkin tärkeää ottaa omalle vastuulleen saada pidettyä kyykistymisen jalo taito omassa taitojensa repertuaarissa?
Syväkyykky, tai slaavikyykky, kuten sitä voitaisiin mediaseksikkäästi kutsua, haastaa meistä monia liikkuvuuden saralla. Jos nivelten ei anna käydä ääriasennossaan, kapenee niiden liikelaajuus. Näin ollen rajoittava tekijä kyykistymisen suhteen saattaa olla esimerkiksi nilkkanivel tai lonkkanivel. Nivelten lisäksi myös lihakset saattavat antaa oman vastuksensa. Ymmärrettävästi kyykistyminen hankaloituu, jos vaikkapa pohjelihakset ovat kireät kuin viulun kielet.
Voimantuotto on haastavinta nivelen ääriasennossa. Mitä laajempi liikelaajuus nivelellä on, sitä laajempi on se alue, jossa toimiminen on vaivatonta ja helppoa. Eikö siis kannattaisikin ylläpitää nivelten liikelaajuuksia, jotta voisimme vaivattomasti toimia omassa arjessamme, tarvitsemmehan kuitenkin nivelten liikkeitä jokaisessa arkiaskareessamme?
Jos lonkka- ja nilkkanivelen liikelaajuus on rajoittunut, saattaa jo kävely vaatia niveleltä lähes äärimmäistä liikettä. Näin ollen koko keho joutuu työskentelemään tarpeettoman paljon, saavuttaakseen vain yhden ihmisen luonnollisista ominaisuuksista, eteenpäin kulkemisen kahdella jalalla. Jos harrastuksena sattuu vielä olemaan esimerkiksi juokseminen, jossa vaadittu liikkuvuuden taso saattaa ylittää olemassa olevan kapasiteetin, voidaan vain kuvitella nivelelle ja lihaksille kohdistuva rasite.
Syväkyykky ei siis välttämättä ole helppoa meille kaikille, mutta todennäköisesti suuri osa meistä hyötyisi kyykyssä oleilusta aina silloin tällöin. Nivelten liikkuvuuden edistämisen ja ylläpitämisen lisäksi syväkyykyssä selkämme kaikkine rakenteineen pääsee rentoutumaan, vastapainoksi lähes kokoaikaiselle staattiselle pidolle. Näiden hyötyjen lisäksi kyykkyasennossa lantiokorin kääntyessä taaksepäin myös sisäelimemme saavat liikettä, ja näin ollen esimerkiksi suolistomme toiminta saattaa yhtäkkiä löytää kaipaamansa suunnan!
Mitä laajemmin liikutamme kehoamme, sitä laajemmin se myös liikkuu. Kyykistymisen pitäisi olla ihmiselle luonnollinen ja rento lepoasento. Monet meistä ovat kuitenkin vieraantuneet kyseisestä asennosta, minkä vuoksi kehomme ei enää tunnista sitä helpoksi. Samoin voi käydä mille tahansa asennolle tai liikkeelle. Todennäköisesti jokainen meistä haluaisi vielä eläkeiässäkin pystyä toimimaan ja liikkumaan mahdollisimman itsenäisesti ja kivuttomasti. Kaikkiin kehollisiin muutoksiin emme voi omalla toiminnallamme vaikuttaa, mutta esimerkiksi huolehtimalla kyykkyyn pääsemisestämme voimme sanoa laittaneemme rahaa omaan säästöpossuumme eläkeikää silmällä pitäen. Vaikka syväkyykyn ei pitäisi olla taito, voimme kuitenkin tehdä siitä itsellemme uuden taidon!
Lähteet:
Pajunen, E. 2016. Syvä kyykky on ihmisen unohdettu mutta luonnollinen lepoasento https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007369728.html
Laitinen, E. Pääsetkö sä syväkyykkyyn? https://ennilaitinen.com/blogi/paasetko-sa-syvakyykkyyn/